Pajut ovat kevään ensimmäisiä kukkivia kasveja ja siksi ne ovat mehiläisille, kimalaisille, perhosille ja muille hyönteisille varsinaisia mesi- ja siitepölybaareja. Aurinkoisena päivänä täydessä kukassa olevan pajupuun juurella voit kuulla tasaisen huminan, joka syntyy tuhansien siipien pörinästä hyönteisten kiiruhtaessa kukasta toiseen.
Pajuista mehiläiset saavat mettä, mutta sitäkin tärkeämpää on hedekukkien keltainen siitepöly, jota mehiläiset keräävät jalkojensa siitepölyvasuihin. Raskaassa lastissa isot keltaiset siitepölypallot jaloissaan mehiläiset kiiruhtavat takaisin pesiinsä. Pesässä ne varastoivat siitepölyn kennoihin, joista sitä otetaan uusien mehiläisten ruokintaan. Siitepöly on hyvin valkuaispitoista ja kasvavat toukat tarvitsevat runsaasti proteiineja, jotta niistä kasvaa vahvoja mehiläisiä. Siksi siitepölyn saanti on mehiläispesälle elintärkeää erityisesti keväällä.
Pajuja on lukuisia erilaisia. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena yli 20 pajulajia ja lisäksi löytyy eri lajien risteytymiä. Valtaosa pajuista on puolisentoista metriä korkeita pensaista tai matalia puita, mutta osa pajuista kuten raita, halava, salava, hopeapaju ja koripaju kasvavat suuriksi puiksi. Nämä suuret puut sopivat erityisen hyvin pihapiirin reunamille. Kukinnan jälkeen pajut pudottavat kuihtuneet norkkonsa, mistä tulee jonkin verran sotkua. Jos tämä tuntuu hankalalta, pajuja ei kannata istuttaa aivan pihapiiriin ydinalueelle.
Maaseudulla pajut ovat erittäin kauniita maisemapuita peltojen reunoilla ja peltosaarekkeissa. Pajut sopivat hyvin myös pelkistettyyn luonnonläheiseen japanilaistyyliseen puutarhaan.
Raita
Raita on mehiläisnäkökulmasta pajujen ehdoton ykkönen. Se aloittaa kukinnan aikaisin ja on siksi erittäin tärkeä ravintokasvi mehiläisille ja muille hyönteisille.
Raita kasvaa avaralla paikalla kauniiksi suureksi puuksi. Kukkivat raidat on helppo erottaa keväällä harmaasta lehdettömästä maisemasta. Raidan tunnistaa helposti myös rungon pystyraitaisesta kuoresta, josta se on saanut nimensäkin. Kaikki luonnonystävät, jotka haluatte lisätä luonnon monimuotoisuutta lähiympäristössä, jättäkää raidat kasvamaan ja istuttakaa niitä lisää!
Hopeapaju
Vanhoissa puistoissa näkee kookkaita hopeapajuvanhuksia, jotka ovat todella kauniita veden äärellä. Hopeapaju on huomiota herättävän näköinen riippuvine oksineen ja hopeisine lehtineen ja siksi se sopii rakennetun ympäristön lähelle. Maaseudullakin se sopii hyvin kulttuurimaisemaan, mutta luonnontilaisessa ympäristössä se voi hiukan pistää silmään. Hopeapaju kukkii muita pajuja myöhemmin, vasta kesäkuulla kun lehdet ovat puhjenneet, mutta silti mehiläiset rakastavat sitä.
Salava eli piilipuu
Suomen tunnetuin salava kasvoi Helsingissä Lasipalatsin edustalla 173 vuotta, kunnes talvimyrsky mursi sen vuonna 2003. Nokkelat puutarhurit ehtivät ottaa kaatuneesta puusta pistokkaita ja nyt sen poikastaimia on jo kaupallisessa myynnissä. Itsekin ajattelin laittaa Lasipalatsin salavavanhuksen poikasen kasvamaan meille mehiläisten iloksi.
Halava
”… lepokammioin on halavan himmeän alla”, kirjoitti Aleksis Kivi runossaan Ikävyys. Halava on ihastuttava puu, jolla on pitkulaiset lehdet, jotka ovat väriltään kiiltävän vihreät. Halava pitää kiinni siemennorkoistaan kevääseen saakka ja se on helppo tunnistaa silloin pumpulitupoista puun oksilla. Niitä on joskus käytetty jopa puuvillan korvikkeena.
Pajujen lisääminen
Pajuja on helppo lisätä pistokkaista. Leikatut puutumattomat pajunoksat voi juurruttaa vesiastiassa varjoisassa paikassa. Keväällä kosteassa maassa ne juurtuvat suoraan maahan laitettunakin. Taimistoista löytää helposti terijoen salavia ja hopeapajuja, mutta kannattaa kysellä myös muita pajulajeja.
Pajut eivät häikäise olemuksellaan, mutta niiden luonnollinen kauneus peittoaa monet tuontikasvit ja niistä on todella iloa kaikille pienille siivekkäille.