Ympäristötietoinen kuluttaja valitsee hunajan

Paikallisesti tuotettu hunaja on ruotsalaisessa tutkimuksessa todettu ekotehokkaimmaksi makeutusaineeksi. Sen tuottamiseen kuluu kahdeksan kertaa vähemmän energiaa kuin sokerin ja neljä kertaa vähemmän kuin Euroopan ulkopuolelta tuodun hunajan tuottamiseen.

Tukholman yliopiston tutkija Annika Carlsson-Kanyama on tutkimuksessaan vertaillut eri elintarvikkeiden tuottamiseen ja kuljettamiseen käytettäviä energiamääriä. Tutkimuksessa todettiin, että hunajan ympäristökuormitus on pienempi kuin muilla makeutusaineilla.

Tuotantoprosessi kukasta kennoon ei rasita ympäristöä lainkaan - päinvastoin

Hunajantuotannon ekotehokkuus perustuu siihen, että hunaja on luonnontuote, jonka valmistamiseen käytetään vähän tuotantopanoksia. Mehiläiset keräävät meden joko luonnonkukista tai se saadaan viljelykasvien sivutuotteena, siksi hunajankeruu ei rasita ympäristöä, päinvastoin se rikastuttaa sitä. Medestä mehiläiset valmistavat hunajaa pesässään ja varastoivat sen mehiläisvahasta rakentamiinsa kennoihin. Mehiläispesään asti hunajanvalmistusprosessiin ei tarvita uusiutumattomia luonnonvaroja lainkaan.

Mehiläisten hoitotyöhön liittyvä tavarankuljetus kuluttaa energiaa, mutta kokonaisuuteen nähden sen merkitys on pieni. Hunaja on käyttökelpoista sinällään - se vain lingotaan kennoista ulos ja vahamuruset siivilöidään pois. Myös tämä vaihe kuluttaa energiaa minimaalisesti, jos verrataan sitä esimerkiksi raakasokerin uuttamiseen, puhdistamiseen ja kiteyttämiseen.

Lähellä tuotettu on ekologista

Hunajan tuottamiseen ja puhdistamiseen kuluvan energian lisäksi ekotehokkuuteen vaikuttaa myös kuljetusmatka. Kuljetusmatkojen ympäristöhaitat ovat sitä pienemmät, mitä lähempänä toisiaan tuotanto- ja kulutusalue sijaitsevat. Kotimaassa tuotetun hunajan kuljettamiseen käytetty energiamäärä on olennaisesti pienempi kuin maapallon toiselta puolelta rahdatulla hunajalla.

Ruokavalintojemme kautta vaikutamme myös ympäristömme hyvinvointiin!

Jos haluat lukea lisää yllämainitusta ekotehokkuustutkimuksesta, se löytyy täältä:

• Carlsson-Kanyama, A., M. P. Ekström and H. Shanahan. 2003. Food and life cycle energy inputs: consequences of diet and ways to increase efficiency. Ecological Economics 44: 293-307